Limaa ja yrjöä

Elämä on ihanaa. Aamulla oli kuumetta, kävin lääkärissä varmentamassa tekemäni diagnoosin: poskiontelontulehdus. Toinen puoli oli turvoksissa, nieluun valuu limaa ja olo on mielenkiintoinen. Antibioottikuuria pukkasi. Illalla alkoi olla epämääräisen ikävä olo, ei oikein tiennyt että mikä vaivaa. Hetki sitten selvisi, mikä vaivasi. Litrakaupalla nestettä lensi mahalaukustani, suurin osa sentään pyttyyn. En muista milloin olen oksentanut näin järkyttävällä voimalla, naamani oli sinipunainen ja silmissä näkyi tähtiä. Sinänsä mukavaa, että niitä näkyi edes silloin sillä nyt saa tahdonvoimalla ammottaa silmiäni auki etteivät turvonneet luomet estä näkyvyyttä. Ihanaa, sitä tämä on.