Ensimmäinen adventti alkoi räntäsateella, sisälsi mukavan retken ystävän kanssa ja päättyi murean palapaistin mussuttamiseen. Olen saanut tehtyä vähän rästihommia ja luettua lehtiä, jotka ovat kasaantuneet vinoksi pinoksi olohuoneen pöydälle.
Kuuntelin Radio Dein messuohjelmaa illalla, pari puhujaa kosketti minua syvästi rukouksillaan. Yksi puhui terävästä kielestään ja toinen vihan tunteestaan ja itsesyytöksistään. Ihmisten rehellinen itsensä ruotiminen liikuttaa minua; tässä minä olen, vajavaisena ja paljaana. Olen pohtinut paljon synnintuntoa, koin ongelmalliseksi sen että vaikka tiedän ja tunnustan tehneeni syntiä (ja tiedän tulevani vielä tekemään vaikka kuinka paljon) en ollut sananmukaisesti synnintuskissa. Eräänä päivänä havaitsin, mitä syntisyydellä todella tarkoitettiin ja siitä alkoi ajatustyö sen tiimoilta.
Olen viime aikoina tuntenut johdatusta monessa asiassa. Se huvittaa ja ihmetyttääkin minua, tunnen olevani Isän kädessä kaiken tämän ahdistusta herättäneen ajan keskellä. Se on lohdullista ja turvallista.
5 kommenttia:
Siunausta sinulle elämääsi ja ratkaisuihin niissä!
Se mitä tuntee tuollaisissa asioissa, on tärkeää. Sellaisten tunteiden siivittämän intuition varassa löytää hyviä ratkaisuja. Hyvää alkavaa viikkoa!
Olen kokenut jotain samaa. Joskus on tullut "turpiin" ja kovaa, mutta käsi on ollut koko ajan alla antamassa turvaa. Vaikeuksien keskelläkään ei silloin ole pelkoa putoamisesta tyhjyyteen.
Painoinpa liian nopeasti nappia :)
Kiitos samoin, Palaga.
Sokea kana, yritän antaa ison virran viedä :) Hyvää alkavaa tätä viikkoa sinulle!
mm, luottamus onkin välillä niin vaikeata, se että uskaltaa jättää asiat Hänen hoitoonsa. Yritän muistaa luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät niin kuin niiden on tarkoitus.
Lähetä kommentti