Valokuvatorstai

Valokuvatorstain haaste

Kroooh

Olin eilen niin väsynyt, että nukahdin ensin istualleni sohvalle ja siirryin sieltä vaivalloiset askeleet sänkyyn. Vetäisin kolmen tunnin unoset, kävimme koiran kanssa ulkona ja kipitin kiireesti takaisin peiton alle. Edelleen on hieman väsähtänyt olo, mutta muuten on levänneempi olo kuin aikoihin. Pienet päiväunet täytynee tosin ottaa, että jaksaa katsoa netin kautta (jee! tosin suhtaudun epäilyksellä näkyvyyteen) pukuja ja kampauksia.

Tein kaksi ilahduttavaa löytöä: "The Nightmare Before Christmas" ja "Olipa kerran elämä"! Edellistä olen paraikaa katsomassa, hykerryttävää ja riemukasta katsottavaa kerta toisensa jälkeen :)

Mukavaa itsenäisyyspäivää, ihmiset!

edit: Jo on aikakin!

Kolera

Zimbabwen hallitus pyytää kansainvälistä hätäapua koleran voittamiseksi. Ihmisiä kuolee sankoin joukoin, jätevesi virtaa pitkin katuja, hoitoa ja lääkitystä ei ole ja Hararen kahden pääsairaalan lisäksi myös pienempiä klinikoita on suljettu. Maan vieminen kaaokseen ei ole tapahtunut hetkessä, artikkelissa haastateltu "Esther" kertoo, mutta koleraepidemian myötä Zimbabwen järkyttävä todellisuus saa enemmän julkisuutta.

Alaspäin mennään ja vauhdilla

Maapallo asukkaineen ei voi hyvin, viestejä luonnon ja ihmisten pahoinvoinnista on mahdotonta välttää. Miten elää sovussa ja siivosti niin että tulevat sukupolvet eivät synny kaaoksen keskelle?

Mielessä pyöriviä asioita:

• CNN.com uutisoi bioterrorismin kasvavasta uhasta, miljoonia ihmisiä tartuttava virus on paljon todennäköisempi uhka kuin ydinpommi
• Kongon kriisi syvenee
• Zimbabwe romahtaa, elinajanodote on laskenut 60 ikävuodesta 37 ikävuoteen
• Foreign Policy tarkastelee WHO:n raporttia "Global Burden of Disease"

Adventus Domini

Ensimmäinen adventti alkoi räntäsateella, sisälsi mukavan retken ystävän kanssa ja päättyi murean palapaistin mussuttamiseen. Olen saanut tehtyä vähän rästihommia ja luettua lehtiä, jotka ovat kasaantuneet vinoksi pinoksi olohuoneen pöydälle.

Kuuntelin Radio Dein messuohjelmaa illalla, pari puhujaa kosketti minua syvästi rukouksillaan. Yksi puhui terävästä kielestään ja toinen vihan tunteestaan ja itsesyytöksistään. Ihmisten rehellinen itsensä ruotiminen liikuttaa minua; tässä minä olen, vajavaisena ja paljaana. Olen pohtinut paljon synnintuntoa, koin ongelmalliseksi sen että vaikka tiedän ja tunnustan tehneeni syntiä (ja tiedän tulevani vielä tekemään vaikka kuinka paljon) en ollut sananmukaisesti synnintuskissa. Eräänä päivänä havaitsin, mitä syntisyydellä todella tarkoitettiin ja siitä alkoi ajatustyö sen tiimoilta.

Olen viime aikoina tuntenut johdatusta monessa asiassa. Se huvittaa ja ihmetyttääkin minua, tunnen olevani Isän kädessä kaiken tämän ahdistusta herättäneen ajan keskellä. Se on lohdullista ja turvallista.

En tykkää kylmästä

Lumen tulo on helpottanut edes vähän pimeän ajan mukanaan tuomaa väsymystä. Silti minulla on suuri kaipuu laiskojen, lämpimien kesäpäivien perään. Ajellessani maaseudulla muistan, miltä samat maisemat näyttävät kun aurinko paistaa ja leppeä tuuli käy viljapeltojen yllä. En suhtautunut marrashyhmään aikaisemmin näin, nämä tuntemukset ovat viime vuosien tuotosta.

Voi ihmistä, voi lasta

Olen seurannut surullista ja uskomatonta tragediaa: 8-vuotias poika ampui isänsä ja tämän alivuokralaisen haulikolla. Tarinassa on merkillisiä käänteitä: poika haki naapurista apua sanoen että jotain on tapahtunut hänen kotonaan. Tapauksen selvittelyssä kävi lopulta ilmi, että poika oli siis itse surmannut ensin isänsä ja sitten tämän työkaverin joka asui alivuokralaisena talossa. Pojan äiti asuu muualla, vanhemmat ovat eronneet jo jokunen vuosi sitten. Pojalla ei ole ollut mitään käytöshäiriöitä aikaisemmin eikä mitään hyväksikäyttöön viittaavaakaan ei ole tullut esiin tutkimuksissa. Poikaa oli kuulusteltu ja kysytty mm. miksi tämä oli surmannut miehet eikä tämä ollut osannut selittää. Tämä ei ollut tyytynyt yhteen tai kahteen laukaukseen vaan oli välillä ladannut aseen uudestaan ja ampunut lisää. Alivuokralaisen naisystävä on ollut tärkeä todistaja, sillä he olivat puhuneet puhelimessa kun nainen oli kuullut pojan kutsuvan miestä tulemaan sisälle taloon. Puhelu oli lopetettu ja mies oli surmattu talon portaille.

Mietin, miten ihmeessä lapsi voi laukaista aseen ja nähtyään mitä se tekee toiselle ihmiselle, kykenee hän vielä uudelleen lataamaan ja ampumaan lisää? No, koko tarina on niin käsittämätön että tämä ihmetyksen aihe on kovin pieni kokonaisuuteen verrattuna.

When the bullett hits the bone

Muistin, että biisi on hyvä mutta sitä en muistanut että video irroittaa kirvakkaa hihitystä :)

Golden Earring on elossa ja juhli tänä vuonna 47. elinvuottaan, onneksi olkoon!

Viattomien kärsimys jatkuu

Seuraava juttu on käännetty Dagbladetin artikkelista, joka koskee Kongon lapsiuhreja:

Goman kaupungissa sijaitsevassa Don Bosco Ngangi-keskuksessa makaa pikkulapsia patjojen päällä tiiviisti toisissaan kiinni. He ovat saaneet tuntea nahoissaan että lapset ovat merkittävimpien uhrien joukossa Kongo-konfliktissa, he ovat jääneet orvoiksi tai eksyneet perheistään kaoottisessa pakotilanteessa.

Tuhannet lapset ovat kärsineet saman kohtalon sen jälkeen, kun taistelut itäisessä Kongossa alkoivat elokuun lopussa. Yli 1600 lasta etsii vanhempiaan tuhotussa Nord-Kivun provinssissa, kertoo UNICEF uutistoimisto AP:n mukaan.

Yksinään kulkevat lapset ovat erityisesti vaarassa joutua aseistettujen joukkojen kidnapatuiksi ja väkivallan ja seksuaalisen häirinnän kohteiksi, sanoo Pelastakaa Lapset.- Olemme havainneet valitettavaa lisääntymistä lasten kyynisestä hyväksikäytöstä osana strategiaa konflikteissa, sanoi Kjersti Flögstad (UNICEFin pääsihteeri Norjassa) aikaisemmin Dagbladetille.
Zawadi Banzigiye (6) ei löydä äitiään eikä isäänsä. – Pelkään luoteja, pieni tyttö puhuu lähes kuiskaten pakolaisleirissä Kibatissa.Rebecca Nyiringindin (10) piti paeta jalkaisin joitakin viikkoja sitten. – Armeija tuli. Minua pelotti, kertoo hän AP:lle. Vanhemmat pyysivät häntä pakenemaan pikaisesti ja vakuuttivat tulevansa perässä. Sen jälkeen hän ei ole heitä nähnyt.
Monet lapsista ovat pahoin traumatisoituneet jouduttuaan eroon vanhemmistaan. Lapsille pakolaisleiri ei ole mikään hyvä paikka. Leirillä ei ole kouluja, monelta lapselta puuttuu kenkiä ja vaatteita ja he etsivät päivittäin epätoivoisesti vanhempiaan leiriin saapuvien pakolaisten joukosta.
Leiriin saapuu öisin humalaisia sotilaita, jotka aikuisten pakolaisten kertoman mukaan raiskaavat naisia ja lapsia.

NUPI-johtaja ja entinen hätäapukoordinaattori Jan Egeland sanoo, että Kongon kriisin on mailman pahin konflikti menetetyillä ihmishengillä mitattaessa. Viitisen miljoonaa ihmistä on kuollut viimeisten kymmenen vuoden kuluessa.

Toisiaan vastaan taistelevat geriljajoukot käyttävät lapsisotilaita. Kokonaisia kouluja vastaan hyökätään uusien sotilaiden hankkimisessa, kertoo Beverley Roberts kansainvälisestä Pelastakaa Lapset-järjestöstä BBC:n haastattelussa. Lapset pakotetaan osallistumaan aseellisiin taisteluihin, osaa käytetään seksuaalisesti hyväksi.Brittiläinen uutiskanava on puhunut useamman entisen lapsisotilaan kanssa, heillä on ollut järkyttäviä tarinoita kerrottavanaan. 16-vuotias ex-sotilas kertoi, kuinka hänet ystävineen kaapattiin heidän palatessaan koulusta kotiin. Heidät pakotettiin ensin kantamaan sotilaiden aseita, sen jälkeen heille annettiin sotilasunivormut ja heidät määrättiin vahvuuteen. – Odotin vain kuolemaa, kertoo toinen 15-vuotias poika.

Infopaketti tilanteesta:

*Kongon kriisi puhkesi 1998, neljä vuotta Ruandan kansanmurhan jälkeen. Joukko kapinallisia ja kaikkiaan seitsemän maata oli osallisena.
*Angolan, Zimbabwen ja Namibian armeijat taistelivat hallituksen puolella Ruandan ja Ugandan tukemia kapinallisia vastaan .
*Sota loppui virallisesti 2003 kun rauhanneuvottelut tuottivat tulosta. *Kapinalliset ovat silti edelleen jatkaneet sotimista vallan saamiseksi maan itäosassa.
*Koko joukko aselepo- ja rauhansopimuksia on rikottu viimeisen vuoden aikana ja tutsijoukot Laurent Nkundan johtamina aloittivat uuden hyökkäyksen elokuussa.
*Rauhanturvajoukot Kongossa käsittävät tällä hetkellä 17 000 miestä mutta vain 6 000 heistä on Nord-Kivussa jossa tutsijoukot ovat vahvistaneet asemiaan.
*Kongo on suuruudeltaan koko Länsi-Euroopan kokoinen ja asukasmäärä on tällä hetkellä yli 48 miljoonaa.

*Yhdistyneet Kansakunnat on laatinut useita raportteja joissa on todettu, että Kongossa harjoitetaan jalokivien ja mineraalien kaivauksia ja ulkomaiset toimijat ansaitsevat rikollisella sotateollisuudella.
*Sotatila maassa on johtanut siihen, että maan talous on lähestulkoon romahtanut.

Lähde:NTB

Kuva Dagbladetin julkaisemasta artikkelista.

Puikot kilisemään, hop hop

Lankoja siellä, lankoja täällä! Enimmäkseen täällä...varsinkin tämänpäiväisen käsityötapahtumavierailun jälkeen, heh hee. En voinut enkä halunnut vastustaa, muutama kerä aivan loistavan ihania kääröjä lähti mukaani pientä (kröhöm, totuus on ehkä jotain aivan toista) korvausta vastaan. Miekkonen ihmetteli, eikö kotona jo vallitseva lankamylläkkä riitä. Tuollaiset lausunnot vahvistavat uskoani siihen, että miehet eivät välttämättä ymmärrä tällaisista tärkeistä asioista yhtään mitään. Mikään ei riitä! Lankoja on suloista hiplata ja hiveltää, ne ovat niin kauniin värisiä ja pehmoisia.






Ah. Värejä, niitä minä tarvitsen ja aivan erityisesti nyt!

Lidl on syvältä

Kyyneleet silmissä luin täysin käsittämättömän julman uutisen: Lidl myrkytti talousjätteitä kodittomien karkoittamiseksi. Kauppias turvautui epäinhimilliseen keinoon VARKAIDEN karkoittamiseksi - onko varkautta hakea poisheitettyä ruokaa roskiksesta? Kun tavara/omaisuus on heitetty pois, onko sillä enää omistajaa? Ei ole. Lidl olisi voinut tehdä sen, mikä tulee mieleen kenelle tahansa normaalilla empatiakyvyllä varustetulle: annetaan ylimääräinen ruoka sitä tarvitseville. Tiedän, että on olemassa jonkin sortin elintarvikelaki joka kieltää vanhentuneen ruoan jakelun. Jos tuotteen parasta ennen-päiväys tai viimeinen käyttöpäivä on huomenna, voi sen varmasti antaa tänään nälkäiselle ihmiselle.

Moralisointia voidaan toki harrastaa, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Voidaan ihmetellä, miksi koditon alkoholisti käyttää rahansa mieluummin viinaan kuin ruokaan mutta se ei oikeasti auta ketään eikä muuta mitään. Totuus on se, että on aina ollut ja tulee olemaan ihmisiä joita suurin osa katsoo ihmetellen heidän elämäntyyliään. Se, että joku on lähtenyt luisumaan alamäkeen jossain vaiheessa elämäänsä ei ole mikään syy olla auttamatta.

En ole pitkiin aikoihin käynyt Lidlissä, joskus kävin ostamassa vessapaperia mutta saa jäädä nekin ostokset tekemättä. Kyseinen ketju on kunnostautunut niin merkillisissä yhteyksissä (työntekijöiden vakoilua jne.) aikaisemminkin ja tämä oli todellakin kuvottavinta mitä olen lukenut pitkiin aikoihin. Haastan teidät kaikki mukaan!

Selkeätä kuolausta

Kuulin radiosta kappaleen, johon jäin heti koukkuun. Mikä mies ja mikä ÄÄNI!!! John *nielaisu* Legend ja "Save room", iiiiiiiiihhhhhh......kuumin ja koskettavin kappale pitkiin aikoihin!



http://www.youtube.com/watch?v=M-PGzPDZ6V0

Rauhallista ja tyyntä oloa

Olen seurannut lumoutuneena elefanttien kokoontumista juomaan: http://video.nationalgeographic.com/video/wildcamafrica/ , mainoksen jälkeen alkaa live-esitys. Pimeän aikaan liikettä on enemmän, niin tätäkin kirjoittaessani.

Viikonloppu on ollut hyvä. Pienimuotoista maaseutumatkailua, lukemista, käsitöiden tekoa ja elokuvien katselua. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa Linnapaistin tekoa ja hyvää tuli!

Valokuvatorstai - Suomalainen nuorallatanssi

Illan iloksi

Olen hohottanut täällä sohvan kätköissä tanskalaisen kaksikon piirtämille sarjakuville, linkki vie norjalaislehteen josta nämä bongasin.



Kuvateksti: Luulen, että Gurin olisi parasta vähentää espresson juomista.

Tervetuloa!!!

Nyt otin askeleen pois alati temppuilevasta Vuodatuksesta ja ainakin kokeilen blogielämää Bloggerin puolella. Väännän ja vatkaan sivujen asetuksia, yrittäkää kestää haamupäivityksiä!

** kohta ilmeisimmin entiseksi muuttuva blogi toimii vielä osoitteessa www.almamaria.vuodatus.net ---- ennenkuin mitta tulee lopullisesti täyteen vuodatuksen nysväämistä ja tökkimistä **